Lilja

Sain kutsun ystäväni syntymäkutsuille pari kolme päivää ennen h-hetkeä. Koska ystävänikin on kädentaitaja, tahdoin antaa lahjaksi jotakin itse tehtyä. Mutta mitä? Olin jo aikaisemmin ostanut Ravelrysta Jatan Lilja-rintarossin ohjeen, mutta vilkaistuani aikanaan ohjetta en ollut uskaltanut ryhtyä vielä hommiin; ohje on monisivuinen ja tekovaiheita on useita. Nyt sitten päätin testata ohjetta, vaikka aikaa oli niukalti. Ohje on hyvä ja toimiva, mutta vaatii armottoman määrän nyhvertelyä ja niin sanottua "paskartelua". Tämänkin kukan tekoon meni tunneissa n. työpäivä. Sen verran koukuttava tekoprosessi kuitenkin oli ja lopputulos mieluisa ja kaunis, että suunnitteilla on jo kaksi-kolme uutta Liljaa.

Ohje: Jatan Lilja

Lanka: Novitan Miami, menekki vajaa puoli kerää.

Muuta: Akryylihelmiä varastosta, hopeoitua kuparilankaa Sinellistä

Hiuspanta

Tyttärelläni oli lahjaksi saatu panta, jonka hän oli käyttänyt ihan nuhjuiseksi ja niin, että kangaspäällinen oli rikki. Ajattelin, että nakkaan koko pannan roskikseen. Yhtenä hetkenä sitten muistin, että kaikestahan voi vielä askarrella jotakin ja päätin tehdä pannan muovirunkoa hyväksi käyttäen uuden pannan.

Kaikki muu oli helppoa kuin heinänteko, mutta pannan päällisen kääntäminen oikein päin sivusauman ompelun jälkeen, repi allekirjoittaneen hermot riekaleiksi. Surautin saumurilla sivusauman ja toisen päädyn ja aloin hivuttamaan päällistä oikein päin. Helpompaa olisi ollut tunkea nakki takaisin kuoreen. Tulevaisuudessa ompelen päällisen ehkä suoraan pannan päälle. Pääsee helpommalla. Tosin tälla tekniikalla tuli todella napakka päällinen, ehkäpä syömäpuikolla hivutus oli sitten kuitenkin vaivan väärti.

Tuommoisia pikkukukkia ja -lehdyköitä virkkaa toisella lonkalla. Tosin olen taipuvainen väsähtämään siinä vaiheessa kun olen kaikki kukkaset sun muut virkannut ja ne lojuvat roikkuvine langanpätkineen myttyrässä sohvan kulmalla. Niinpä tähänkin projektiin piti saada etäisyyttä -hyllyn takarivi on juuri sopiva etäisyys- ennen kuin saatoin tehdä työn loppuun.
On haasteellista olla ihminen, joka omistaa mehiläisen huomiokyvyn. Tosin senkin ominaisuuden voi saada toimimaan, kunhan ei hypi aina vaan uuteen ja uuteen kukkaan, vaan muistaa välillä palata myös niihin vanhoihin.

Panta nousi välittömästi ykköspannaksi tyttäreni pantarepertuaarissa. Tässä tuli juuri mieleeni, että pitäisiköhän tehdä omille silmille valahtaville hiuksille samanlainen!

Kissakerät

Langat toimivat myös näin :-)

Dean street - Pipo

Malli: Dean Street Hat, Ravelrysta ilmaiseksi
Lanka: Malabrigo Yarn Merino Worsted, Priimasta
Puikot: 4 mm
Koko: Medium, ohjeessa myös nimellä "adult S", sopii 58-senttiseen päähän täydellisesti.
Muuta: Pipon voi ohjeessa tehdä joko resorilla tai rullareunalla, päätin kokeilla rullareunaa. Ohje on mielestäni lähestulkoon täydellinen, eli suosittelen!

Pieni steiner-nukke

Tämän nuken teko kesti kauan. Tai oikeastaan enimmän osan nukkea sain valmiiksi jo viime keväänä, vain hiukset jäivät puuttumaan.

Minulla oli vahva mielikuva siitä, minkälaiset hiusten täytyisi olla. Pariinkin otteeseen yritettyäni totesin, ettei hiuksista tule sellaiset kuin olin ajatellut.

Nukke sai siis jäädä nakuna hyllylle odottelemaan ajatusten kypsymistä.

Noin kuukausi pari sitten tyttäreni huomasi hyllyllä pönöttävän nuken ja alkoi maanitella minua tekemään nuken valmiiksi. Ja lapsethan ovat tunnetusti sinnikkäitä. Monena iltana hän kävi kyselemässä, että joko se on valmis? ("Ei...") Ja: milloin aiot tehdä nuken valmiiksi? ("Ugh, en tiedä!")

Lopulta päätin sitten ottaa härkää sarvista, ei kun nukkea hiuksista ja yhtenä iltana sitten ompelin hiukset kiinni tuosta vaan, reilussa puolessa tunnissa. Helppoa kuin heinänteko!

Sen lisäksi nukelta puuttui vielä mekko (neuletakin olin virkannut jo aikaisemmin) ja sen kävin parina maanantaina ompelemassa meidän paikallisessa ompeluseurassa.

Tyttäreni oli kovin tyytyväinen ja niin olin minäkin, kun sinnikäs kysely loppui. Kaikki voittivat! Ja toki käsityöntekijällä on aina sisimmässään kunnianhimo saada tehtyä aloitetut projektit loppuun. Nöyränä sitten kiittelinkin tytärtäni patistuksesta.

Steiner-nukke "Manda"

Nuken olen tehnyt Ommellaan Nukkeja-kirjan ohjeiden ja kaavojen mukaan. Kirjan on kirjoittanut pitkän linjan nukketaitaja

Karin Neuschütz. Virkattu takki mielikuvituksestani. Otin koukun ja lankaa ja virkkasin menemään.

Yksityskohtia joista pidän: Neuletakin sattumoisin täsmälleen langan värinen nappi löytyi nappilaatikostani, kooltaankin sopivan miniatyyri. Nuken napa.

Materiaalit: Koko nukke on täytetty 100-prosenttisesti villavanulla. Pää on kova ja se on tehty villavanusta neulahuovuttamalla. Raajat on täytetty villavanulla syömäpuikkoa avuksi käyttäen. Ihon väristä trikoota Hobby Pointista, trikoo on tarkoitettu nimenomaan nukkien tekoon ja on mukavan napakkaa ja paksua. Hiukset ohuesta villalangasta, taitaa olla Pirkkaa ja lankakauppana Menita.

Pompula-laukku

Jo keltaista pompulalaukkua virkatessani haaveilin XL-kokoisesta pompulalaukusta. Keltainen on kooltaan mainio ja moneen sopiva, mutta välillä tarvitaan vielä enemmän tilaa!
Tätä lilaa versiota lähdin virkkaamaan jo viime kesänä ja sainkin sen valmiiksi jo loppukesästä.

Vuorikankaan tilasin aivan ihanasta kangaskaupasta Hawthorne Threadsista, josta ystäväni Elli oli vinkannut. Kangas on Amy Butlerin
Water Bouquet in Midnight, puuvillaa.

Hassu sattuma on, että samoihin aikoihin, kun sain pompulalaukun valmiiksi, Eurokankaassa tuli myyntiin Amy Butlerin kankaat. On muuten aika suolaiset hinnat kyseissä "lafkassa"! Eurokankaassa maksat 29.90€/metri tästä kukkapuskakankaasta. Hawthornesta lähtee jaardi (= 0.9m)8.75 dollarilla eli vähän päälle kuudella eurolla. Hawthornesta metrin saisi siis noin 6.80 eurolla. Hintaero on mielestäni hurja! Eurokankaan hinnat ovat siis reilut neljä kertaa kalliimmat, huh huh. :-O Kaiken lisäksi Hawthornen postikulut olivat enemmän tai vähemmän mitättömät, olisivatko olleet viitisen dollaria. Lähetys tuli perille suht nopeasti; reilussa viikossa.

Syksymmällä pääsin sitten ompelemaan vuorta ja ajattelin kiinnittää sen samalla tavalla, kuin keltaisessakin pompulalaukussa: pujottamalla lankaa vuoren purjerenkaiden ja laukun läpi.
Hakkasin (vasaralla nakutellen) purjerenkaita kuitenkin lukumääräisesti vuoren reunaan liian vähän ja kun olin vuoren kiinnittänyt, totesin, että se repsottaa ikävästi. Siinä vaiheessa olin jo sen verran kauan visaillut laukun mallin ja vuoren sun muun kanssa, että kaipasin koko laukusta taukoa. Laukku pääsi lepuuttamaan pöydän nurkalle ja odottamaan tekijänsä uutta tarmonpuuskaa. Näin kului reilut puoli vuotta, kunnes noin kuukausi sitten kaivoin laukun naftaliinista ja tein sen valmiiksi. Laukku on ollut hyvässä käytössä. Siihen on pakattu vaipat ja vellit ja kutimetkin mahtuu, muutamat vaihtovaatteet lapsille ja mitä muuta :-)

XL-kokoinen pompulalaukku
Lanka: Toikan putkis, ostettu Toikan tehtaanmyymälästä Toijalasta.
Malli: Mielikuvituksestani, tosin esiäiti on Toikan laukkuohjeesta.
Muuta: 30 purjerengasta, lilaa puuvillakangasta Eurokankaasta, Amy Butlerin Water Bouquet in Midnight-kangasta ja känsä virkkauksen seurauksena kädensyrjässä.

(Muuten, ei oikein tarkene vielä paljain jaloin parvekkeella, hyrrr ;-)

Huivi ja pipo

Huivi

Malli: Simppeli ja helppo kolmionmallinen Doublish, viidellä dollarilla Ravelrysta.

Lanka: Aivan älyn pehmeä ja ihana Malabrigo Lace kaksinkertaisena kahdella eri sinisen sävyllä. Ehkä pehmein lanka, millä olen tähän asti neulonut.

Muuta: Huivi on aavistuksen liian pieni makuuni, mutta toisaalta aivan riittävä. Kärjet yltää ympäri kaulan ja solmuun edestä nippa nappa.

Pipo
Malli: Odessa
Puikot: 3.5mm ja 4mm, tuli sopiva 58-senttiseen päähän, tosin lanka on plörähtävää laatua, eli pienemmille päille suosittelen resoriin 3mm ja muuten 3.5mm, riippuen tietenkin käsialasta ja langasta.
Lanka: teetee Primavera, joka on miellyttävä lanka muuten, mutta tosiaan pipo on venähtänyt käytössä aika lailla. Vastaisuudessa neulon tätä lankaa suositusta pienemmillä puikoilla, jos ylipäänsä tulen kyseistä lankaa käyttämään. Lanka saattaisi sopia huiveihin tai löysiin neuletakkeihin, joissa venähtämisellä ei ole niin väliä.
Muuta: Odessa-malli on kyllä ihan klassikko ja oivallinen muunneltavuutensa takia. Tässä pipossa käytin sinisiä puuhelmiä. Jos käyttää puuhelmiä, kannattaa tarkistaa pienellä vesitestillä, irtoaako puuhelmistä väriä.

Mallina Ramsu <3.

Odessa - pipo

Neuloin pipon itselleni, mutta tuli vähän liian pieni. Tytär ihastui kovin pipoon. Nätisti tämä odessa-pipo hänelle sopii, joten miksi ei, menkööt hänelle,"neulon sitten vaan itselleni uuden", ajattelin. (Joka on valmis jo, siitä seuraavassa postauksessa).

Korat-kissamme Ma-Li änkeää lähes joka kuvaan. Ma-Li odottaa muuten pentuja, laskettu aika on näinä päivinä. Konsultti kutsuu raskaana olevaa Ma-Lia "Madonnakalkkunaksi". Heh, hullu, mutta osuva nimi!

Malli: Odessa, Ravelryssa
Lanka: Teetee Primavera, nätti ja pehmeä lanka, mutta nyppyyntyy helposti.
Puikot: Resoriin 3 mm, muuten 3.5 mm ja tuli näillä puikkovalinnoilla napakkaa.
Muuta: n. 140 kappaletta muovihelmiä Sinellistä.

Raidalliset Noro-sukat

Ostin noin vuosi sitten Konsultille syntymäpäivälahjaksi Noro kureyon sock - lankaa ajatuksenani neuloa langasta sukat. Kävi sitten niin, että sukat valmistuivat vasta seuraavaksi synttäriksi. Tyypillistä, eikö? Sitä ennen olin ehtinyt ostaa jo toisen kerän samaista lankaa, eri värissä tosin. Ja kun olin tsekkaillut monessa blogissa ihania norosukkia raidallisina versioina, halusin minäkin liittyä mukaan ja neuloa omani.


Nilkkasukat tuli, ehkä sitten ensi kerralla tullee polvisukat tai säärystimet. Lankaa nilkkasukkiin kului 80g, eli lankoja on vielä 120g jäljellä, jee!
Semmosen hommelin huomasin neuloessani, että langan laatu oli hieman vaihtunut lankaerien ostojen välillä. Liekö Noron standardi tämän langan osalta muuttunut vai olivatko erät keskenään muuten vaan erilaiset. Aiemmin ostamassani kerässä langan paksuus vaihtelee paljon; melkein ompelulangan ohuesta tosi paksuun ja pörheään. Myöhemmin ostamassani kerässä lanka on tasaisemman paksua. Mietin vaan, kun eivät ole nuo langavalmistusprosessit tuttuja, että mitä tekotavassa täytyy olla erilaista, että lanka näyttää niin erilaiselta? Kiinnostaako ketään muuta langantekoprosessit?

Lanka: Noro Kureyon sock
Malli: omasta päästä, perusvillasukat, aloitussilmukkamäärä laskettu mallitilkun tiheydestä ja mittaamalla konsultin jalanympärys jalkapöydän kohdalta.

Konsultti näyttää tosi hellyyttävältä pörrätessään täällä kotona norosukissaan. Lämpöisiä ja ihania ovat nuo; sekä sukat että mies <3>

Palmikkoiset villasukat

Tieni villasukkien neulojana alkoi vasta noin vuosi sitten, kun osallistuin työväenopiston villasukka-kurssille, jossa opeteltiin neulomaan perusvillasukka alusta loppuun. Sen jälkeen olen neulonut kolme ja puoli villasukkaparia (villasukkia rakkaalle Konsultille valmiina yksi kappale, tästä postaus kunhan toinenkin sukka valmistuu). Tämän postauksen palmikkosukat ovat ensimmäiset, joihin olen neulonut muutakin, kuin pelkkää joustinta tai sileää. En ole koskaan aiemmin tehnyt palmikoita, joten tulipa sitäkin kokeiltua. Muutamaan kertaan piti purkaa joitain rivejä, mutta ei haittaa, sano mummo ku puussa istu. Sukat menivät samantien käyttöön, kuvan ehdin ottaa vasta parin päivän päästä siitä. Kiitoksia Konsultille mallina toimimisesta *muisk*.

Malli: DROPSin palmikkosukat

Lanka: Lankaa oli vain yksi 150 gramman kerä, joka loppui kesken. Kyseistä lilaa seiskaveikkaa ei enää valmisteta, joten kärjet on sävelletty Gjestalin Maijasta, jota löytyi varastoista. Seiskaveikka on lähes identtinen lanka DROPS Karisman kanssa (niin on tietysti moni muukin lanka, mutta seiskaveikka muun muassa.), mikä on kätevä tietää DROPSin ohjeita selaillessa. Tosin Novitan langat eivät ole suosikkejani, mutta kyllä niitä tulee varsinkin sukkalangoiksi ostettua - eikä vähiten helpon saatavuutensa ja halvan hintansa takia.

Nälkä kasvaa syödessä ja nyt sydämeni halajaa tämmöttisiä tai entäs nämä? Iih, ihanat!

Amelia Earhart aviator cap

Neuloin tyttärelleni hatun. Innostuin niin paljon, että tein sen vuorokaudessa. Tiistaina iltapäivällä ostin langan. Tiistaina illalla aloitin neulomisen. Keskiviikkoiltana hattu oli valmis.

Se on outo homma kun välillä jumittaa, eikä valmista meinaa tulla. Seuraavalla hetkellä projektit neuloontuvat virkkaantuvat melkein itsestään. Tämä hattu sen todistaa. Prosessi tapahtuu korvien välissä. Itselläni on taipumus syytellä itse projektia valmistumattomuudesta, vaikka pitäisi lähinnä katsoa peiliin :-)

Malli: Amelia Earhart Aviator Cap, mallin löysin Ravelrysta mutta tästä suora linkki ohjeeseen.
Lanka: Rowan felted tweed DK
Puikot: 3 mm (halusin tiheän ja tiheä tuli)
Fiilikset: Hyvät, hattua oli tosi hauska neuloa. Ohje näytti monimutkaiselta ensivilkaisulta, mutta oli suht simppeli. W&T (Wrap and Turn) meni rutiinilla parin kerran jälkeen. Mallineule muodostaa kivan näköisen siksak-kohokuvion hatun pintaan.

Puikko- ja lankavalinnastani johtuen hatusta tuli aika nafti. Kompensoin sitä virkkaamalla pylväsreunuksen hatun ympäri. Toiminnallisuus on nyt hyvä; hattu on kokonsa puolesta tyttärelleni täydellinen, mutta jäin pohtimaan sitä, sopiiko reunus itse hattuun. Ajattelin aluksi, että virkkaan simpukkareunuksen, mutta päädyin laiskuuksissani tavallisiin pylväisiin, koska kärsimättömänä halusin nopeammin valmista...

Söpö! Ja tuo hattukin on kiva!

Korvikset

....syntyvät nopeasti, tähän tapaan:

Otetaan nappi.

Ja kanta.
Liimataan ne yhteen tilkkasella kaksikomponenttiliimaa.
(Toistetaan tämä kerran.)

Ja voilà!
Vain joissakin minuuteissa ovat valmistuneet kauniit ja hauskat 50-lukuhenkiset korvakorut!